LDN - Koulutusmateriaali

Vuonna 1963 tutkijat kehittivät naItreksonin lääkkeeksi, joka estää aivojen opioidireseptoreita. Kuten naIoksoni, toinen opioidien salpaaja, myös naItreksoni on tehokkaampi suun kautta otettuna ja säilyy elimistössä pidempään.

FDA hyväksyi naItreksonin vuonna 1984 opioidiriippuvuuden hoitoon. Ihmiset ottavat yleensä 50-100 mg päivässä, ja yleisesti saatavilla on 50 mg:n tabletteja. Ajatus matala-annoksisesta naItreksonista (LDN) syntyi 1980-luvulla, kun tutkijat huomasivat, että pienemmillä naItreksoniannoksilla, noin kymmenesosalla opioidiriippuvuuden hoidossa käytettävästä annoksesta, oli ainutlaatuinen vaikutus.

Näillä pienillä annoksilla, noin 4,5 mg päivässä, naItreksoni lievitti kipua ja vähensi tulehdusta, mitä ei havaittu suuremmilla annoksilla. Nämä hyödyt liittyivät elimistön luonnollisten opioidien lisääntymiseen.

Lääkärit alkoivat käyttää LDN:ää 1980-luvun puolivälissä, mutta yksityiskohtainen tieteellinen tutkimus sen vaikutuksista eri sairauksiin alkoi vasta 1980-luvun lopulla. Ensimmäinen LDN:ää koskeva ihmistutkimus julkaistiin vuonna 2007, ja siitä lähtien tutkijat ovat hitaasti tutkineet sen mahdollisia hyötyjä kroonisiin sairauksiin.

Tärkeimmät naItreksonin pieniä annoksia koskevat seikat

- Annostus ja antotapa: Useimmissa LDN-tutkimuksissa käytetään 4,5 mg:n annosta, joka otetaan noin tuntia ennen nukkumaanmenoa. Jos tämä aiheuttaa unettomuutta, se voidaan ottaa aamulla. Jos haittavaikutuksia ilmenee, voi olla hyödyllistä pienentää annosta 3,0 mg:aan.

Kaupallinen saatavuus: naItreksonia on saatavilla markkinoilla vain 50 mg:n tabletteina. Koska valmista LDN:ää ei ole olemassa, ihmiset saavat sitä erikoistuneista apteekeista, jotka valmistavat sitä.

Turvallisuus ja haittavaikutukset: LDN:llä on vain vähän raportoituja haittavaikutuksia. Yleisin haittavaikutus on vilkkaat unet, joita kokee noin 37%-käyttäjää, mutta ne yleensä häviävät ajan myötä. Joillakin saattaa esiintyä myös päänsärkyä tai ahdistuneisuutta. Usein toistuvia maksan toimintakokeita ei tarvita, ellei henkilöllä ole vaikeaa maksasairautta, sillä naItreksoni ei vaikuta merkittävästi maksaentsyymeihin edes suuremmilla annoksilla.

Väärinkäytön mahdollisuus: naItreksonia käytetään riippuvuuden hoitoon, eikä sillä ole väärinkäytön tai riippuvuuden mahdollisuutta. Se ei aiheuta huumaa tai riippuvuutta. Kun hoito lopetetaan, oireet palaavat vähitellen aiemmalle tasolle.

Terveyshyödyt pienistä naItreksoniannoksista

Alun perin opioidiriippuvuuden hoitoon kehitetty naItreksoni on pieninä annoksina käytettynä osoittautunut potentiaaliseksi useiden eri sairauksien hoidossa. Viimeaikaiset tutkimukset viittaavat siihen, että matala-annoksinen naItreksoni (LDN) voi tarjota terapeuttisia hyötyjä esimerkiksi fibromyalgian, kroonisen kivun, tulehduksen, autoimmuunisairauksien ja muiden sairauksien hoidossa, mikä tekee siitä monipuolisen vaihtoehdon monimutkaisten lääketieteellisten ongelmien hoitoon.

Matala-annoksinen NaItreksoni fibromyalgian hoidossa

Fibromyalgia on krooninen sairaus, jolle on ominaista laajalle levinnyt tuki- ja liikuntaelinten kipu, väsymys ja arkuus paikallisesti rajoittuneilla alueilla. Siihen liittyy usein muita oireita, kuten unihäiriöitä ja kognitiivisia vaikeuksia.

Tutkijat ovat selvittäneet, voisivatko pienet naItreksoniannokset hoitaa näitä oireita tehokkaasti. Youngerin ym. tutkimuksessa (2013) tutkittiin pienten naItreksoniannosten (4,5 mg/vrk) vaikutusta fibromyalgian vaikeusasteeseen lumelääkkeeseen verrattuna. Tutkimukseen osallistui 31 fibromyalgiaa sairastavaa naista.

Tulokset osoittivat, että lähtötilanteen kipu väheni merkittävästi (28,8% vähennys) verrattuna lumelääkkeeseen (18,0% vähennys), mikä oli tilastollisesti merkitsevää (P = 0,016). Lisäksi osallistujat ilmoittivat yleisen elämäntyytyväisyyden ja mielialan parantuneen matala-annoksisella naItreksonilla, vaikka väsymyksessä tai unen laadussa ei tapahtunut merkittäviä muutoksia [1].

Toisessa tutkimuksessa Bruun-Plesner ja muut (2020) pyrkivät tunnistamaan optimaalisen annoksen matala-annoksisen naItreksonin fibromyalgian hoidossa tutkimalla annos-vastesuhdetta. Tutkimukseen osallistui 18-60-vuotiaita naisia, joilla oli diagnosoitu fibromyalgia. Ylhäältä alas -lähestymistapaa käytettiin tehokkaimpien annosten määrittämiseksi 50% (ED50) ja 95% (ED95) -osallistujalle.

Tulokset osoittivat, että tehokkaat annokset olivat 3,88 mg ED50:n osalta ja 5,40 mg ED95:n osalta. Tutkimuksessa raportoitiin myös fibromyalgian oireiden paranemisesta. Tämä tutkimus tukee 4,5 mg:n käyttöä testiannoksena tulevissa tutkimuksissa [2]. Lisäksi Paula et al. (2023) arvioivat pienten naItreksoniannosten ja transkraniaalisen suoravirtastimulaation (tDCS) yhteisvaikutuksia fibromyalgiapotilailla. Tähän tutkimukseen osallistui 86 fibromyalgiaa sairastavaa naista, jotka jaettiin neljään ryhmään: LDN + tDCS, LDN + tDCS Sham, lumelääke + tDCS ja lumelääke + tDCS Sham.

Tulokset osoittivat, että VAS-kipupisteet vähenivät merkittävästi LDN + tDCS-, LDN + tDCS Sham- ja lumelääke + tDCS Sham -ryhmissä. Erityisesti LDN + tDCS -ryhmässä kivun esiintymistiheys ja voimakkuus vähenivät ja kivun vaikutus aktiivisuuteen ja tunteisiin väheni. Mielenkiintoista oli, että osallistuja raportoi masennusoireiden paranemisesta.

Nämä havainnot viittaavat siihen, että LDN:n ja tDCS:n yhdistelmä voi tarjota synergistisiä etuja fibromyalgian kivun hoidossa [3]. Lisäksi Younger ja Mackey (2009) tekivät pilottitutkimuksen, jossa selvitettiin pienten naItreksoniannosten tehoa fibromyalgian oireiden lievittämisessä. Tutkimus osoitti, että LDN:ää käyttävillä naisilla fibromyalgiaoireet vähenivät merkittävästi, yli 30% parannusta lumelääkkeeseen verrattuna.

Opioidireseptoriantagonismistaan tunnettu NaItreksoni estää myös mikroglian toimintaa keskushermostossa, mikä saattaa vähentää tulehdusta. Nämä havainnot korostavat matala-annoksisen naItreksonin olevan tehokas, hyvin siedetty ja edullinen hoitovaihtoehto fibromyalgiaan [4].

Matala-annoksinen naItreksoni ja lääkkeiden käyttö reumasairaudessa

Mielenkiintoista on, että Raknesin ja Småbrekken (2019) tutkimuksessa tutkittiin matala-annoksisen naItreksonin vaikutusta lääkkeiden käyttöön reumapotilailla. He käyttivät Norjan reseptitietokannan tietoja ja vertasivat lääkemääräyksiä vuosi ennen ja vuosi sen jälkeen, kun LDN:n käyttö oli aloitettu. Tulokset osoittivat, että kaikkien tutkittujen lääkkeiden kumulatiiviset määritellyt vuorokausiannokset (DDD) vähenivät suhteellisesti 13%, ja kipulääkkeiden, tulehduskipulääkkeiden, opioidien, DMARD-lääkkeiden ja TNF-α-antagonistien määrä väheni merkittävästi LDN:n säännöllisillä käyttäjillä. Nämä havainnot viittaavat siihen, että LDN voi vähentää muiden lääkkeiden tarvetta reumasairauksien hoidossa ja viime kädessä vähentää mahdollisten haittavaikutusten riskiä [5].

Pieni annos NaItreksonia psoriaasin hoidossa

Psoriaasi on krooninen autoimmuunisairaus, jolle ovat ominaisia kutiavat, hilseilevät ja punaiset ihovauriot. Perinteisten hoitojen teho vaihtelee, ja niillä voi olla merkittäviä sivuvaikutuksia.

Pieniannoksisella naItreksonilla (LDN) on saatu merkittäviä tuloksia psoriaasin hoidossa. Monet potilaat kokivat ihon kirkastuneen ja epämukavuuden vähentyneen, mikä tekee LDN:stä arvokkaan vaihtoehdon tämän kroonisen ihosairauden hoidossa. Khanin ym. tutkimuksessa (2020) arvioitiin matala-annoksisen naItreksonin (6 mg päivittäin) tehoa psoriaasin hoidossa. Tutkimukseen otettiin mukaan 13-vuotiaita ja sitä vanhempia potilaita.

Tulokset osoittivat merkittäviä parannuksia: psoriaasin pinta-ala- ja vaikeusasteindeksin keskimääräinen pistemäärä laski 18,47:stä 13,51:een, keskimääräinen kehon pinta-ala 11,97:stä 8,07:ään ja keskimääräinen dermatologinen elämänlaatuindeksi 22,63:sta 16,31:een. He päättelivät, että matala-annoksinen naItreksoni on tehokas, kustannustehokas ja hyvin siedetty psoriaasin hoidossa [6]. Lisäksi Weinstock ym. (2020) esittivät sarjan tapausraportteja, joihin kuului 15 potilasta, joita hoidettiin 4,5 mg:lla suun kautta otettua naItreksonia päivittäin. Potilaat arvioivat itse psoriaasinsa parantuneen. Tulokset osoittivat, että 53%-potilasta ilmoitti merkittävästä paranemisesta, 13% lievästä paranemisesta ja 33% ei muutosta. Positiiviset tulokset johtuivat pienten naItreksoniannosten mahdollisuudesta säädellä lymfosyyttivasteiden toimintaa ja vähentää sytokiinituotantoa [7].

Lisäksi Muller ym. (2018) kuvasivat 75-vuotiaan miehen, jolla oli plakkipsoriaasi ja jota hoidettiin matala-annoksisella naItreksonin yhdistelmähoidolla. Potilas koki merkittävää oireiden lievittymistä minimaalisilla sivuvaikutuksilla, erityisesti ihon kuivumisella leesioiden lähellä [8]. Lisäksi toisessa Beltran Monasterion (2019) tapausselostuksessa vaikeaa erytrodermista psoriaasia sairastavaa potilasta hoidettiin 4,5 mg LDN:llä päivittäin. Kuuden kuukauden kuluessa potilas osoitti merkittävää paranemista ja saavutti remissiota kolmen kuukauden hoidon jälkeen. Hoito oli hyvin siedetty, eikä sillä ollut merkittäviä sivuvaikutuksia [9]. Myös Bridgman ja Kirchhof (2018) dokumentoivat 60-vuotiaan naisen, jolla oli keskivaikea plakkipsoriaasi. Hän aloitti 4,5 mg LDN:n käytön päivittäin sen jälkeen, kun muut hoidot olivat epäonnistuneet. Kuuden kuukauden kuluttua hänen sairastuneen kehon pinta-alansa pieneni 10%:stä 1%:hen ja hänen psoriaasin pinta-ala- ja vaikeusindeksin pistemääränsä pieneni 7,2:sta 0,9:ään.

Potilas ei ilmoittanut haittavaikutuksia. LDN näyttää vähentävän pro-inflammatorisia merkkiaineita ja lisäävän endogeenisten opioidien määrää, mikä kontrolloi tehokkaasti kipua ja kutinaa [10]. Mekanismien osalta matala-annoksisen naItreksonin ajatellaan vaikuttavan säätelemällä immuunivastetta ja vähentämällä tulehdusta. Se salpaa tilapäisesti opioidireseptoreita, mikä johtaa endogeenisten opioidien lisääntymiseen, mikä voi auttaa kivun ja immuunitoiminnan säätelyssä.

Lisäksi LDN voi estää mikroglian toimintaa, mikä vähentää keskus- ja perifeeristä tulehdusta. Nämä tutkimukset ja tapauskertomukset osoittavat, että matala-annoksinen naItreksoni voi vähentää psoriaasin oireita ja parantaa elämänlaatua vähäisin sivuvaikutuksin.

matala-annoksinen naItreksoni, jota käytetään muissa ihosairauksissa.

matala-annoksista naItreksonia (LDN) tutkitaan sen mahdollisten hyötyjen selvittämiseksi erilaisten dermatologisten sairauksien hoidossa.

Akne excoriée ja prurigo excoriée

Timoney ja Bunker (2021) kuvasivat tapaustutkimuksessaan 53-vuotiasta naista, jolla oli ollut 25 vuoden ajan akne vulgaris ja pruritus, jolle oli ominaista voimakas pruritus ja merkittävä arpeutuminen. Aiempaan hoitoon kuului useita paikallisia aineita, valohoitoa ja systeemisiä aineita, kuten isotretinoiinia, antibiootteja, ahdistuslääkkeitä ja neuromodulaattoreita, jotka kaikki osoittautuivat tehottomiksi.

Hoito 3 mg:lla LDN:ää yötä kohti johti siihen, että potilas ei enää muutamassa viikossa tuntenut kutinaa. Hänen elämänlaatunsa parani merkittävästi, eikä hän raportoinut LDN:n aiheuttamista sivuvaikutuksista. Tämä tapaus osoitti LDN:n huomattavan tehokkuuden näihin tiloihin liittyvän refraktorisen kutinan hoidossa [11].

Hailey-Haileyn tauti

Lisäksi Ibrahim ja muut (2017) tekivät tapaussarjan, johon osallistui kolme potilasta, joilla oli toistuva Hailey-Haileyn tauti (HHD). Tälle harvinaiselle geneettiselle dermatoosille on ominaista krooniset, toistuvat rakkulat, eroosiot ja maseraatio volaarialueilla.

Kukin potilas sai LDN:ää 1,5-3,0 mg:n päiväannoksella. Kliinistä vastetta seurattiin 2-3 kuukauden välein keskittyen eroosion paranemiseen, eryteeman paranemiseen ja kivun lievittymiseen. Kaikilla potilailla tauti parani vähintään 80%, ja yhdellä potilaalla tauti hävisi 90%. Elämänlaatu parani merkittävästi, eikä haittavaikutuksia raportoitu.

Nämä havainnot viittaavat siihen, että LDN voi olla edullinen ja vähäriskinen vaihtoehto toistuvan HHD:n hoidossa [12]. Toisessa tapaustutkimuksessa Albers ym. (2017) hoitivat kolmea vaikeaa Hailey-Haileyn tautia sairastavaa potilasta 3 mg:n LDN-annoksella yötä kohti, ja kahdella potilaalla annos nostettiin 4,5 mg:aan. Eroosioiden ja plakkien merkittävää paranemista havaittiin yhden tai kahden viikon kuluessa, ja kliiniset oireet hävisivät kokonaan kahden kuukauden kuluessa. Oireet pahenivat, kun LDN lopetettiin, mutta korjaantuivat nopeasti, kun hoito aloitettiin uudelleen. Nämä tulokset korostavat LDN:n mahdollisuuksia vaikean Hailey-Haileyn taudin hoidossa [13].

Lichen planus

Toisessa tapausraportissa Strazzulla et al. (2017) tarkastelivat neljän potilaan potilastietoja, joilla oli lichen planus (LPP), arpeuttava hiuspohjan hiustenlähtö. Heitä hoidettiin 3 mg LDN:llä päivittäin. Kaikki potilaat raportoivat kutiavien oireiden vähenemisestä, ja kliiniset todisteet viittasivat päänahan tulehduksen ja taudin etenemisen vähenemiseen. Hoito oli hyvin siedetty, eikä haittavaikutuksia esiintynyt. Nämä tulokset viittaavat siihen, että LDN on hyödyllistä ja kustannustehokasta LPP:n hoidossa [14].

Darierin tauti

Lisäksi Costa ja muut (2023) esittivät tapausselostuksen 34-vuotiaasta naisesta, jolla oli vaikea Darierin tauti, autosomaalisesti dominantisti periytyvä geneettinen ihosairaus. Häntä hoidettiin 4,5 mg LDN:llä päivittäin. Hän oli aiemmin saanut useita tehottomia hoitoja, kuten suun kautta otettavaa isotretinoiinia, siklosporiinia, doksisykliiniä, metotreksaattia, atsitretinoiinia ja ihonalaista adalimumabia.

Kolmen kuukauden LDN-hoidon jälkeen hänen vaurionsa hävisivät lähes kokonaan ilman raportoituja sivuvaikutuksia. LDN voi muuttaa solunsisäistä kalsiumkuljetusta ja vähentää tulehdusta edistävien sytokiinien määrää, mikä hyödyttää Darierin taudin kaltaisia sairauksia. Tämä tapaus tukee LDN:ää lupaavana hoitomuotona tulenkestävään Darierin tautiin [15].

Epidermolysis Bullosa Pruriginosa

LaMonica ja muut (2023) kuvasivat potilaan, jolla oli vaikea kutina, joka johtui epidermolysis bullosa pruriginosa -taudista, joka on harvinainen dystrofisen bulloisen epidermolyysin alatyyppi. Potilasta hoidettiin LDN:llä. Aiemmat hoidot, mukaan lukien paikalliset kortikosteroidit, takrolimuusi, siklosporiini, antihistamiinit, talidomidi, dupilumabi ja suun kautta otettavat JAK:n estäjät, olivat tehottomia tai aiheuttivat sivuvaikutuksia, joita ei voitu hyväksyä.

LDN:n aloittamisen jälkeen potilas koki alaraajojen kutinan ja kirvelyn vähentyneen merkittävästi. Kliininen tutkimus 3 ja 5 kuukauden kuluttua osoitti, että värjäytyneet, jäkäläpeitteiset plakit ohenivat ja diffuusit rakkulat vähenivät. Potilaan myönteinen vaste viittaa siihen, että LDN on arvokas hoitovaihtoehto EBP:hen liittyvässä kutinassa [16].

Sarkoidoosi

Kroonisen tulehdussairauden, sarkoidoosin, osalta Weinstock ja muut (2017) kuvasivat potilasta, jota hoidettiin LDN:llä annoksella 1 mg/vrk, jota nostettiin asteittain 4,5 mg:aan/vrk. Potilaalla esiintyi voimakasta väsymystä, sarkoidi-ihottumaa ja merkittävää ruoansulatuskanavan toimintaa. Kahden kuukauden kuluessa hän ilmoitti väsymyksen ja hengenahdistuksen vähentyneen ja pystyi lopettamaan inhalaattorit ja minosykliinin ilman ihottuman uusiutumista.

Kahdentoista kuukauden jatkuvan LDN-hoidon jälkeen hänen energiatasonsa oli parantunut, eikä ihottumaa esiintynyt uudelleen. Seurantatutkimus osoitti, että pernan ja maksan vauriot olivat täysin hävinneet. Tulokset viittaavat siihen, että LDN:n kyky säädellä endogeenisiä opioideja ja tukahduttaa T- ja B-lymfosyyttivasteet vaikuttaa todennäköisesti näihin tuloksiin. Tämä tapaus korostaa LDN:n mahdollisuuksia vähentää sarkoidoosin oireita ja tulehdusta [17].

Systeeminen skleroosi

Frech ja muut (2011) tekivät tapaussarjan, johon osallistui kolme potilasta, joilla oli systeeminen skleroderma (SSc), autoimmuunisairaus, joka aiheuttaa fibroosia ja vaskuliopatiaa ihossa, keuhkoissa ja ruoansulatuskanavassa. Heitä hoidettiin LDN:llä.

Tulokset osoittivat merkittävää paranemista kutinassa ja ruoansulatuskanavan oireissa, erityisesti ummetuksen ja ilmavaivojen ala-asteikoissa. Hoito oli hyvin siedettyä, eikä merkittäviä haittavaikutuksia raportoitu, lukuun ottamatta yhden potilaan kahtena yönä ilmennyttä unettomuutta.

Tämä tapausseloste viittaa siihen, että LDN voi olla tehokas hoito systeemisen skleroderman kutinaan ja ruoansulatuskanavan oireisiin [18]. Nämä tutkimukset ja tapauskertomukset osoittavat, että matala-annoksinen naItreksoni tarjoaa merkittäviä etuja erilaisten dermatologisten sairauksien hoidossa. Se voi vähentää oireita ja parantaa elämänlaatua vähäisin sivuvaikutuksin.

Pieni annos NaItreksonia autoimmuunisairauksissa

Matalan annoksen naItreksonia (LDN) tutkitaan sen mahdollisten hyötyjen vuoksi erilaisten autoimmuunisairauksien, kuten tulehduksellisten suolistosairauksien (IBD) ja ärtyvän suolen oireyhtymän (IBS) hoidossa. Lie ym. tutkimuksessa (2018) tutkittiin LDN:n tehoa 47 IBD-potilaan hoidossa, jotka eivät olleet remissiossa ja jotka eivät vastanneet tavanomaisiin hoitoihin. Merkittävää kliinistä paranemista havaittiin 74,5%-potilaalla, ja 25,5% saavutti remissiota. LDN paransi merkittävästi haavan paranemista ja vähensi endoplasmisen retikulumin (ER) stressiä suoliston epiteelisoluissa ja ihmisen IBD:n suolisto-organoideissa.

Nämä havainnot viittaavat siihen, että LDN parantaa epiteelin esteen toimintaa edistämällä haavan paranemista ja vähentämällä ER-stressiä, mikä tarjoaa lupaavan vaihtoehdon tulenkestävän IBD:n hoitoon [19].

Toisessa tutkimuksessa Kariv ja muut (2006) arvioivat PTI-901:n, matala-annoksisen naitreteksonivalmisteen, tehoa ja turvallisuutta 42 potilaalla, joilla oli ärtyvän suolen oireyhtymä. Tässä avoimessa tutkimuksessa annettiin 0,5 mg PTI-901:n päivittäinen annos 4 viikon ajan. Tutkijat havaitsivat parannusta 76%-potilaalla, ja kivuttomien päivien määrä lisääntyi merkittävästi (0,5±1:stä 1,25±2,14:ään, P=0,011). Potilailla ei myöskään ollut merkittäviä haittavaikutuksia.

Nämä tulokset viittaavat siihen, että matala-annoksinen naItreksoni lievittää tehokkaasti kipua ja yleisiä oireita ärtyvän suolen oireyhtymää sairastavilla potilailla [20]. Lisäksi Raknes ym. (2018) tekivät ennen-jälkeen-tutkimuksen käyttäen Norjan reseptitietokannasta (NorPD) saatuja tietoja arvioidakseen LDN:n vaikutusta tulehduksellista suolistosairautta sairastavien potilaiden lääkkeiden käyttöön. Tutkimukseen osallistui 582 potilasta, jotka saivat LDN:ää. Useiden lääkkeiden osalta havaittiin merkittäviä vähennyksiä: lääkkeiden kokonaiskäyttö väheni 12%, suolistoperäiset tulehduskipulääkkeet 17%, muut immunosuppressantit 29%, suolistokortikosteroidit 32% ja aminosalisylaatit 17%. Mielenkiintoista on, että Crohnin tautia sairastavilla potilailla suolistokortikosteroidien käyttö väheni 44%, kun taas haavaista paksusuolitulehdusta sairastavilla potilailla suolistokortikosteroidien käyttö väheni 53% ja systeemisten kortikosteroidien käyttö väheni 24%.

Nämä havainnot viittaavat siihen, että LDN voi auttaa vähentämään muiden lääkkeiden tarvetta tulehduksellisen suolistosairauden hoidossa [21]. Smith ym. (2013) tutkivat kliinisessä pilottitutkimuksessa matala-annoksisen naItreksonin mahdollisuuksia 14:llä 8-17-vuotiaalla lapsella, joilla oli keskivaikea tai vaikea Crohnin tauti. Osallistujat saivat plaseboa tai naItreksonia (0,1 mg/kg) kahdeksan viikon ajan, minkä jälkeen naItreksonihoitoa jatkettiin avoimella jatkokokeella. naItreksoni oli hyvin siedetty, eikä vakavia haittavaikutuksia ilmennyt. Tutkimuksen lopussa 25%-lapsella saavutettiin remissio ja 67%-lapsella paraneminen. Lisäksi systeeminen ja sosiaalinen elämänlaatu paranivat merkittävästi.

Nämä tulokset osoittavat, että naItreksoni on turvallista ja mahdollisesti tehokasta keskivaikeaa tai vaikeaa Crohnin tautia sairastavilla lapsilla [22]. Lisäksi Smith ym. (2007) tekivät avoimen pilottitutkimuksen 17 potilaalla, joilla oli aktiivinen Crohnin tauti. Osallistujat saivat 4,5 mg naItreksonia päivittäin 12 viikon ajan.

Tutkijat havaitsivat Crohnin taudin aktiivisuusindeksin pistemäärien vähentyneen merkittävästi (P=0,01) ja elämänlaadun parantuneen. 89%-potilasta reagoi hoitoon ja 67%-potilasta saavutti remissiotilan (P<0,001). Laboratoriopoikkeavuuksia ei raportoitu, ja yleisin haittavaikutus oli unihäiriö. Nämä tulokset viittaavat siihen, että LDN on tehokas ja turvallinen aktiivisen Crohnin taudin hoito, joka vaatii lisätutkimuksia [23].

Pieniannoksinen NaItreksoni opioidiriippuvuuden hoidossa ja vieroituksessa

Opioidiriippuvuuden ja opioidivieroituksen hoito on vaikeaa, ja nykyiset hoitomuodot aiheuttavat usein merkittäviä sivuvaikutuksia ja oireiden puutteellista lievittämistä. Tutkimukset viittaavat matala-annoksiseen naItreksoniin (LDN) mahdollisena hoitomuotona, jolla voidaan parantaa vieroitustuloksia ja tukea pitkäaikaista toipumista.

Mannellin ja muiden (2012) tutkimuksessa tutkittiin hyvin pienten naItreksoniannosten (VLNTX) ja klonidiinin yhdistämisen vaikutuksia opioidivieroituksen hoidossa. Kaksoissokkoutetussa, satunnaistetussa tutkimuksessa, johon osallistui 127 henkilöä, jotka olivat 6 päivän metadonivieroituksessa, osallistujat saivat VLNTX:ää (,125 tai 0,25 mg/vrk) yhdessä klonidiinin (,1 - 0,2 mg 6 tunnin välein) tai lumelääkkeen kanssa. VLNTX:n ja klonidiinin yhdistelmä vähensi merkittävästi vieroitusoireita ja paransi hoidon loppuunsaattamisprosenttia verrattuna pelkkään lumelääkkeeseen tai klonidiiniin.

Potilaat ilmoittivat subjektiivisten vieroitusoireiden lievittyneen ja vieroitusoireet saatiin nopeammin päätökseen, eikä merkittäviä haittavaikutuksia ilmennyt. Nämä tulokset viittaavat siihen, että VLNTX yhdessä klonidiinin kanssa voi parantaa opioidiriippuvaisten potilaiden vieroitushoitoa [24]. Lisäksi Mannelli ym. (2003) tekivät pilottitutkimuksen viidellä metadonia saaneella potilaalla. Kun metadoniannosta pienennettiin, he saivat hyvin pieniä naItreksoniannoksia, jotka alkoivat 0,125 mg:lla ja kasvoivat päivittäin kuuden päivän ajan. Vieroitusprosessi saatiin sujuvasti päätökseen, ja kaikki potilaat siirtyivät naItreksonin ylläpitohoitoon ilman merkittäviä vaaratilanteita tai epämukavuutta.

Hoito oli hyvin siedetty, eivätkä potilaat kokeneet voimakkaita vieroitusoireita. Tämä tutkimus viittaa siihen, että hyvin pienet naItreksoniannokset voivat helpottaa sujuvampaa ja miellyttävämpää vieroitusprosessia ja vähentää vieroitusoireiden voimakkuutta ja kestoa [25]. Lisäksi Mannelli ja muut (2011) tutkivat myös hyvin pienten naItreksoniannosten vaikutusta vieroitustuloksiin opioidiriippuvaisilla potilailla, jotka käyttivät myös alkoholia. Kaksoissokkoutetussa satunnaistetussa tutkimuksessa, johon osallistui 174 potilasta, jotka olivat 6 päivän metadonivieroituksessa, annettiin hyvin pieniä annoksia naItreksonia (0,125 tai 0,250 mg/vrk) tai lumelääkettä.

Hyvin pienillä naItreksoniannoksilla hoidetuilla ongelmajuomareilla vieroitusoireet vähenivät merkittävästi ja vieroitusoireet vähenivät vähemmän kuin lumelääkkeellä. Lisäksi harvempi potilas aloitti alkoholinkäytön uudelleen heti sairaalasta kotiutumisen jälkeen. Pieni annos naItreksonia vähensi myös oireita, kuten ahdistusta, hikoilua, vapinaa, pahoinvointia, vatsakramppeja ja alkoholin himoa. Nämä havainnot viittaavat siihen, että hyvin pienet naItreksoniannokset voivat parantaa vieroitustuloksia potilailla, joilla on samanaikainen alkoholi- ja opioidiriippuvuus [26]. Lisäksi Mannelli ja muut (2009) tekivät satunnaistetun kaksoissokkotutkimuksen, johon osallistui 96 potilasta, jotka olivat vieroitushoidossa laitoshoidossa.

Potilaat saivat joko hyvin pieniä annoksia naItreksonia (0,125 tai 0,250 mg päivässä) tai lumelääkettä yhdessä metadoniannoksen pienentämisen kanssa. Erittäin pienillä naItreksoniannoksilla toteutettu toimenpide vähensi vieroitusoireita ja vähensi huumeiden käyttöä sairaalasta kotiutumisen jälkeisten ensimmäisten 24 tunnin aikana lumelääkkeeseen verrattuna. Lisäksi erittäin pienen annoksen naItreksonia saaneessa ryhmässä opioidi- ja kannabiskokeiden negatiivisten tulosten osuus oli suurempi ja avohoitoon osallistuminen viikon kuluttua suurempaa [27]. Toisessa tutkimuksessa Mannelli ja muut (2007) arvioivat, voisiko vieroitushoidon jälkeisen hoidon jatkaminen matala-annoksisella naItreksonilla parantaa potilaiden tuloksia. Avoimessa tutkimuksessa, johon osallistui 435 potilasta, tarjottiin kahta avohoitovaihtoehtoa: klonidiinilla laajennettua hoitoa (CET) tai tehostettua laajennettua hoitoa (EET), jossa yhdistettiin NTX (1-10 mg/vrk) ja CET. EET-potilaiden hoitotulokset olivat huomattavasti paremmat, mukaan lukien pidempi ohjelmassa pysyminen, alhaisempi keskeyttämisaste, vähäisempi opioidien käyttö ja parempi sitoutuminen pitkäaikaiseen avohoitoon.

Nämä havainnot viittaavat siihen, että matala-annoksinen naItreksoni voi merkittävästi parantaa opioidiriippuvaisten potilaiden vieroituksen jälkeisiä tuloksia [28]. Nämä havainnot osoittavat, että matala-annoksisella naItreksonilla voidaan hoitaa opioidiriippuvuutta ja parantaa vieroitustuloksia. Kliiniset tutkimukset ja tapausraportit osoittavat, että se voi vähentää vieroitusoireita, parantaa hoidon loppuunsaattamisprosenttia ja parantaa vieroituksesta toipumista vähäisin sivuvaikutuksin.

Pieniannoksinen NaItreksoni tupakoinnin ja alkoholin lopettamisessa

Psykoaktiivisten aineiden riippuvuuden voittaminen ja tupakoinnin lopettaminen ovat vakavia terveyshaasteita erityisesti runsaille tupakoitsijoille ja huumeriippuvaisille.

Viimeaikaisissa tutkimuksissa on tarkasteltu matala-annoksisen naItreksonin (LDN) käyttöä muiden hoitojen kanssa tehon parantamiseksi. Ray et al. (2014) testasivat tutkimuksessa, auttaako varenikliinin (VAR) käyttö matala-annoksisen naItreksonin (L-NTX) kanssa vähentämään savukkeiden ja alkoholin himoa pakonomaisilla tupakoitsijoilla. Lääkkeeseen sopeutumisen ja 12 tunnin nikotiinitauon jälkeen testattiin 130 osallistujaa 9 päivän ajan. Sekä VAR:ää että L-NTX:ää käyttävässä ryhmässä savukkeiden ja alkoholin himo oli vähäisempää ja se käytti molempia aineita vähemmän kuin muut ryhmät.

Tämä viittaa siihen, että matala-annoksisen naItreksonin lisääminen voi auttaa raskaita tupakoitsijoita lopettamaan tupakoinnin tehokkaammin [29]. Lisäksi Roche et al. (2015) tutkivat, miten varenikliini, matala-annoksinen naItreksoni, molempien lääkkeiden yhdistelmä ja lumelääke vaikuttivat tupakointikäyttäytymiseen 120:llä pakonomaisella tupakoitsijalla. Yhdeksän päivän lääkityksen sopeutumisjakson jälkeen he polttivat päivän ensimmäisen savukkeensa tarkkailun alla. Sekä VAR:aa että L-NTX:ää käyttävässä ryhmässä ilmeni erilaisia tupakointitapoja, kuten hitaampi ja vähemmän intensiivinen tupakointi, jotka ovat yhteydessä suurempiin lopettamisen todennäköisyyksiin.

Nämä tulokset viittaavat siihen, että VAR:n ja L-NTX:n yhdistelmä voi muuttaa tupakointitottumuksia ja helpottaa tupakoinnin lopettamista [30]. Lisäksi Sushchyk et al. (2016) tutkivat levo-tetrahydropalmatiinin (l-THP) ja matala-annoksisen naItreksonin (LDN) yhdistämisen vaikutuksia kokaiiniriippuvuuden uusiutumisen estämiseksi. He havaitsivat rottien avulla, että yhdistelmä vähensi kokaiinin etsimisen halua tehokkaammin kuin l-THP yksinään. Lisäksi yhdistelmä vähensi l-THP:n rauhoittavia vaikutuksia ja lisäsi tiettyjen kemikaalien tasoja aivoissa.

Nämä havainnot viittaavat siihen, että tämä yhdistelmä voi auttaa vähentämään kokaiiniriippuvuuden uusiutumista vaikuttamalla useisiin aivojen järjestelmiin [31]. Nämä havainnot viittaavat siihen, että matala-annoksinen naItreksoni toimii todennäköisesti säätelemällä opioidireseptoreita, lisäämällä elimistön luonnollista opioidituotantoa ja vähentämällä vieroitusoireita. Kun LDN yhdistetään muihin hoitomuotoihin, kuten varenikliiniin tai levotyrolyhydropalmatiineihin, se voi kohdistua useisiin riippuvuuteen ja vieroitukseen liittyviin reitteihin, mikä tehostaa hoidon kokonaisvaikutusta.

Matala-annoksinen NaItreksoni ja multippeliskleroosi (elämänlaatu)

Tutkimukset ovat osoittaneet, että matala-annoksinen naItreksoni (LDN) voi parantaa merkittävästi elämänlaatua ja mielialaa multippeliskleroosia (MS) ja muita sairauksia sairastavilla potilailla. Cree ja muut (2010) tutkivat 4,5 mg LDN:n ottamisen vaikutusta elämänlaatuun multippeliskleroosipotilailla.

He tekivät 80 potilaalla tutkimuksen, jossa potilaat ja tutkijat eivät tienneet, kuka sai LDN:ää ja kuka lumelääkettä. Tutkimus osoitti, että LDN oli hyvin siedetty ilman vakavia sivuvaikutuksia. Tutkimuksen päättäneiden 60 potilaan mielenterveys ja elämänlaatu paranivat merkittävästi.

Nämä havainnot viittaavat siihen, että LDN voi parantaa mielenterveyden elämänlaatua multippeliskleroosipotilailla [32]. Toisessa tutkimuksessa McLaughlin ym. (2022) tutkivat, voisiko LDN auttaa hallitsemaan multippeliskleroosipotilaiden ahdistusta ja masennusta COVID-19-pandemian alkukuukausina.

He tekivät kyselytutkimuksen pienelle ryhmälle multippeliskleroosipotilaita Pennsylvanian keskiosassa heidän ahdistuneisuudestaan ja masennuksestaan. Tulokset osoittivat, että LDN:ää käyttävillä potilailla ahdistus- ja masennuspisteet olivat huomattavasti alhaisemmat kuin potilailla, jotka käyttivät vain tavanomaista tautia muuttavaa hoitoa. Tämä viittaa siihen, että LDN voi auttaa vähentämään ahdistusta ja masennusta. Nämä havainnot viittaavat siihen, että LDN voi olla hyödyllinen ja turvallinen vaihtoehto mielenterveyden parantamiseen multippeliskleroosipotilailla, erityisesti stressaavina aikoina, kuten COVID-19-pandemian aikana [33]. Lisäksi Gironi ja muut (2008) tekivät kuuden kuukauden pilottitutkimuksen arvioidakseen LDN:n turvallisuutta ja tehoa potilailla, joilla oli primaarisesti etenevä multippeliskleroosi (PPMS).

Tutkimus osoitti, että LDN oli yleisesti ottaen turvallinen ja hyvin siedetty. Erityisesti spastisuuden havaittiin parantuneen merkittävästi ja beeta-endorfiinitasojen nousseen tutkimuksen loppuun mennessä. Vaikka myös kivun, väsymyksen, masennuksen ja elämänlaadun osalta havaittiin parannuksia, ne eivät olleet tilastollisesti yksityiskohtaisia.

Nämä havainnot viittaavat siihen, että LDN voi auttaa primaarisesti etenevän multippeliskleroosin oireiden hallinnassa [35]. Eräässä tapaustutkimuksessa 62-vuotiasta multippeliskleroosia sairastavaa naista, jolla oli kroonista migreeniä, hoidettiin LDN:llä. Annosta nostettiin vähitellen 4,5 mg:aan yössä ja Wahlsin protokollan, tulehduksen vähentämiseen ja terveyden parantamiseen tarkoitetun ruokavaliosuunnitelman, mukaisesti.

Yhden kuukauden kuluttua hän raportoi migreenien esiintymistiheyden, vaikeusasteen ja keston vähentyneen merkittävästi sekä unen laadun, väsymyksen, mielialan ja fyysisen liikkuvuuden parantuneen. Nämä hyödyt säilyivät 11 kuukauden ajan, kun LDN:ää käytettiin yhtäjaksoisesti ja Wahlsin protokollaa noudatettiin lyhyttä taukoa lukuun ottamatta. Potilas kuvaili hoitoa "elämää muuttavaksi".

Tämä tapaus viittaa siihen, että LDN:n ja Wahlsin protokollan yhdistelmä voi merkittävästi parantaa kroonisen migreenin oireita ja yleistä elämänlaatua multippeliskleroosipotilailla [36]. Nämä havainnot korostavat LDN:n mahdollisuuksia parantaa elämänlaatua ja mielialaa multippeliskleroosia ja muita sairauksia sairastavilla potilailla.

NaItreksoni pieninä annoksina ja merkittävä masennushäiriö

NaItreksoni voi pieninä annoksina auttaa vähentämään masennusoireita potilailla, joilla on vaikea masennushäiriö ja jotka eivät täysin reagoi dopaminergisiin masennuslääkkeisiin.

Mischoulon ja muut (2017) tutkivat tutkimuksessaan, voisiko LDN auttaa potilaita (12 aikuista), joilla oli merkittävä masennushäiriö ja jotka eivät vastanneet täysin nykyisiin masennuslääkkeisiin. He tekivät tutkimuksen koehenkilöillä, jotka satunnaisesti määrättiin saamaan yhtä näistä lääkkeistä tai lumelääkettä kolmen viikon ajan.

Tulokset osoittivat, että naItreksonia (1 mg kahdesti päivässä) käyttävillä potilailla masennuspisteet paranivat merkittävästi verrattuna lumelääkettä käyttäviin potilaisiin. Nämä tulokset viittaavat siihen, että LDN voi auttaa vähentämään masennusoireita potilailla, joilla on vaikea masennushäiriö ja jotka eivät täysin reagoi dopaminergisiin masennuslääkkeisiin [34].

NaItreksoni pieninä annoksina krooniseen väsymykseen

Krooninen väsymysoireyhtymä (CFS) on invalidisoiva sairaus, jolle on ominaista voimakas väsymys, kipu ja kognitiivinen heikentyminen. Tutkimukset viittaavat siihen, että matala-annoksinen naItreksoni (LDN) voi olla lupaava hoitomuoto CFS:n ja vastaavien sairauksien hoidossa.

Eräässä tapausselostussarjassa kolmea pitkään jatkunutta CFS-potilasta hoidettiin LDN:llä annoksilla, jotka vaihtelivat 4-12 mg:n välillä päivittäin. Tulokset vaihtelivat potilaskohtaisesti. Yhden potilaan yleinen terveydentila parani merkittävästi, ja väsymys ja kipu vähenivät merkittävästi. Toisella potilaalla joidenkin oireiden paraneminen oli kohtalaista, kun taas kolmannella potilaalla paraneminen oli vähäistä.

Nämä tapauskertomukset korostavat, että LDN voi auttaa merkittävästi joitakin CFS-potilaita, vaikka toisilla siitä voi olla vähemmän hyötyä [37]. Lisäksi retrospektiivisessä kohorttitutkimuksessa tutkittiin LDN:n tehoa COVID-19:n jälkeisten oireiden hoidossa vertaamalla LDN:ää muihin hoitomuotoihin, kuten amitriptyliiniiniin ja fysioterapiaan, 108:lla COVID-19:n jälkeisen klinikan potilaalla.

Tutkimus osoitti, että LDN:ää käyttävien potilaiden väsymys ja kipu paranivat huomattavasti todennäköisemmin kuin pelkkää fysioterapiaa saavien potilaiden. Tämä viittaa siihen, että LDN voi olla arvokas hoitovaihtoehto COVID-19:n jälkeisiin oireisiin [38]. Lisäksi pilottitutkimuksessa arvioitiin LDN:n (4,5 mg/vrk) ja NAD+-lisäyksen yhdistelmää 36 potilaalla, joilla oli jatkuvaa väsymystä COVID-19:n jälkeen. 12 viikon kuluttua osallistujien elämänlaatu parani merkittävästi ja väsymys väheni.

Noin puolet osallistujista luokiteltiin vastaajiksi, joiden väsymyspisteet paranivat vähintään 20%. Hoito oli yleisesti ottaen turvallista, ja vain lieviä haittavaikutuksia raportoitiin. Nämä tulokset viittaavat siihen, että LDN yhdessä NAD+:n kanssa voi olla tehokas hoito COVID-19:n jälkeiseen väsymykseen [39]. Tutkimustulokset ja tapausraportit osoittavat, että matala-annoksinen naItreksoni voi olla mahdollinen kroonisen väsymyksen ja siihen liittyvien sairauksien, myös COVID-19:n jälkeisen oireyhtymän, hoidossa.

Pieni annos NaItreksonia kivunlievityksessä

Tutkimukset osoittavat, että matala-annoksisella naItreksonilla (LDN) voidaan lievittää erilaisia kroonisia kiputiloja. Dieckmann ym. (2021) tekivät retrospektiivisen tutkimuksen arvioidakseen LDN:n vaikutuksia 59 potilaalla, joilla oli tulenkestävää neuropaattista sarveiskalvokipua.

Heitä hoidettiin 4,5 mg LDN:llä ennen nukkumaanmenoa vähintään neljän viikon ajan. Tulokset olivat lupaavia. Potilaat ilmoittivat kipupisteiden vähentyneen merkittävästi, ja keskimääräinen kipupiste laski 49,22% 6,13:sta 3,23:een (p < 0,001). Huomionarvoista on, että myös elämänlaatupisteet paranivat merkittävästi, 5,84:stä 3,77:ään (p = 0,023). Yleisiä haittavaikutuksia olivat kuitenkin elävät unet, päänsärky ja vatsakipu. Nämä tulokset viittaavat siihen, että LDN on tehokas ja hyvin siedetty NCP:n hoito [40].

Lisäksi Sturnin ja Collinin (2016) tapaustutkimuksessa potilaalle, jolla oli kroonista kipua ja joka ei reagoinut tavanomaisiin hoitoihin, määrättiin LDN:ää annoksella 3 mg yötä kohti. Potilas koki kipuoireiden vähenevän dramaattisesti muutamassa viikossa, mikä johti päivittäisen toimintakyvyn ja yleisen elämänlaadun paranemiseen. Hoito oli hyvin siedetty, ja sillä oli vain lieviä ja ohimeneviä sivuvaikutuksia, kuten pahoinvointia ja eläviä unia [41]. Mielenkiintoista on, että Srinivasan et al (2021) tekivät kliinisen tutkimuksen, jossa verrattiin LDN:ää amitriptyliiniin kivuliaan diabeettisen neuropatian hoidossa. Tutkimukseen osallistui 67 osallistujaa, jotka satunnaistettiin saamaan 2 mg LDN:ää tai 10 mg amitriptyliiniä päivittäin. Tulokset osoittivat, että LDN:llä saatiin aikaan amitriptyliiniin verrattavissa oleva kivunlievitys, mutta huomattavasti vähemmillä haittavaikutuksilla. LDN:ää käyttävillä potilailla oli vähemmän haittavaikutuksia, lähinnä lievää ripulia, kun taas amitriptyliiniryhmässä esiintyi usein uneliaisuutta.

Tämä tutkimus tukee LDN:ää lupaavana vaihtoehtona kivuliaan diabeettisen neuropatian hoidossa [42]. Myös Hota ym. (2016) esittivät tapauksen 76-vuotiaasta miehestä, jolla oli diabetekseen liittyvä neuropaattinen kipu ja joka ei vastannut tavanomaisiin hoitoihin. Potilas aloitti LDN:n käytön ja lisäsi annosta asteittain 4 mg:aan ennen nukkumaanmenoa. Muutaman viikon kuluessa potilas ilmoitti merkittävästä kivunlievityksestä ja kipupisteet laskivat visuaalisella analogisella asteikolla 90%:stä 5%:hen.

Potilas koki myös unen parantuneen ja kipuun liittyvien häiriöiden vähentyneen jokapäiväisessä elämässä. LDN:n aiheuttaman kivunlievityksen ehdotettuihin mekanismeihin kuuluvat endogeenisten opioidien lisääntynyt tuotanto ja pro-inflammatoristen sytokiinien väheneminen [43]. Lisäksi Chopra ja Cooper (2013) kuvasivat kaksi tapausta potilaista, joilla oli kompleksinen alueellinen kipuoireyhtymä (CRPS) ja joilla LDN-hoito johti merkittävään paranemiseen. Molemmilla potilailla oli vakavia oireita, jotka eivät vastanneet tavanomaisiin hoitoihin. LDN:n aloittamisen jälkeen toisella potilaalla dystoniset kouristukset remissioivat, kun taas toisella potilaalla kiinteä dystonia parani merkittävästi.

LDN:n kyky vastustaa Tollin kaltaisen reseptorin 4 reittiä ja vähentää aktivoitunutta mikrogliaa on todennäköisesti vaikuttanut näihin tuloksiin. Nämä tapaukset viittaavat siihen, että LDN voi olla lupaava hoitovaihtoehto CRPS:n hoidossa, erityisesti potilailla, joiden oireet ovat refraktorisia perinteisille hoidoille [44].

Pieni annos NaItreksonia polttavan suun oireyhtymän hoidossa

Polttava suu -oireyhtymä (Burning Mouth Syndrome, BMS) määritellään krooniseksi suussa esiintyväksi polttavaksi tunteeksi ilman tunnistettavaa paikallista tai systeemistä syytä.

Potilaat kokevat usein jatkuvaa kipua, kirvelyä, kuivuutta ja epämukavuutta suussa, mikä vaikuttaa merkittävästi heidän elämänlaatuunsa. BMS:n nykyiset hoitovaihtoehdot tuottavat usein epätyydyttäviä tuloksia. Viimeaikaisissa tapausraporteissa on tutkittu matala-annoksisen naItreksonin (LDN) mahdollista tehoa BMS:n uutena hoitovaihtoehtona. Sangallan ja Millerin (2023) tapausselostuksessa 62-vuotiasta naista, jolla oli kolmen vuoden ajan ollut leivontakielikipua ja useita liitännäissairauksia, kuten fibromyalgiaa, ärtyvän suolen oireyhtymää (IBS), päänsärkyä ja interstitiaalista kystiittiä, hoidettiin matala-annoksisella naItreksonilla (LDN). Hänelle määrättiin suun kuivumista koskeva protokolla ja LDN 3 mg:n annoksella. Yhden kuukauden hoidon jälkeen potilas ilmoitti BMS-kivun vähentyneen 50%, eikä hänellä ollut enää kipua herätessä. Kahden kuukauden kuluttua kroonisista sairauksista johtuva laajalle levinnyt kipu oli vähentynyt 50%, ja päänsärky oli hävinnyt. Kuuden kuukauden kuluttua, kun LDN-annos oli säädetty 4,5 mg:aan, potilas säilytti 50%:n vähennyksen laajalle levinneessä kivussa ja BMS-kivun voimakkuuden 2/10:ssä ilman raportoituja sivuvaikutuksia.

Nämä havainnot viittaavat siihen, että LDN voi olla toteuttamiskelpoinen ja tehokas hoitovaihtoehto BMS:n hoidossa, erityisesti potilailla, jotka eivät reagoi tavanomaisiin hoitoihin [45]. Vastaavasti Neuman ja Chadwick (2021) esittelivät tapauksen, jossa seitsemännellä vuosikymmenellä elänyt nainen oli kärsinyt BMS:stä, joka oli ollut refraktorinen tavanomaiselle hoidolle lähes vuosikymmenen ajan. Potilas koki voimakasta, jatkuvaa polttavaa kipua, joka vaikutti merkittävästi hänen elämänlaatuunsa.

Häntä hoidettiin matala-annoksisella naItreksonilla (LDN), ja hän raportoi kivun voimakkuuden vähentyneen merkittävästi LDN-hoidon aloittamisen jälkeen, mikä paransi merkittävästi hänen yleistä elämänlaatuaan [46]. Yhdessä nämä tapauskertomukset viittaavat siihen, että matala-annoksinen naItreksoni voi olla tehokas hoitovaihtoehto polttavan suun oireyhtymää sairastaville potilaille, erityisesti niille, jotka eivät ole saaneet helpotusta perinteisillä hoidoilla.

Pieniannoksinen naItreksoni (LDN) syövän hoidossa (eläinkokeet).

Lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet matala-annoksisen naItreksonin myönteiset vaikutukset eri syöpien hoidossa. Muokkaamalla immuunivastetta ja estämällä suoraan kasvainsolujen lisääntymistä LDN tarjoaa lupaavan hoitokeinon, jolla on vähemmän sivuvaikutuksia kuin perinteisellä kemoterapialla.

Prekliinisessä tutkimuksessa testattiin, voisiko opioidiantagonisti naItreksoni vaikuttaa munasarjasyöpäsolujen kasvuun. Tutkimuksessa tarkasteltiin naItreksonin vaikutuksia yksinään ja yhdessä tavanomaisten syöpähoitojen, kuten taksolin ja sisplatiinin, kanssa munasarjasyöpäsoluihin kudosviljelmissä ja hiirissä, joilla oli munasarjakasvaimia.

Kudosviljelyssä naItreksoni vähensi DNA-synteesiä ja solujen monistumista munasarjasyöpäsoluissa. Yhdistettynä taksolin tai sisplatiinin kanssa naItreksoni tehosti näiden lääkkeiden syöpää ehkäiseviä vaikutuksia. Hiirillä hoito pienillä naItreksoniannoksilla (LDN) esti kasvaimen etenemistä vähentämällä DNA-synteesiä ja angiogeneesiä vaikuttamatta solujen eloonjäämiseen.

LDN:n ja sisplatiinin mutta ei taksolin yhdistelmä esti edelleen kasvaimen kasvua ja lievitti sisplatiiniin liittyviä toksisuuksia, kuten laihtumista. LDN-hoito lisäsi myös opioidikasvutekijän (OGF) ja sen reseptorin ilmentymistä, jotka välittävät antiproliferatiivisia vaikutuksia munasarjasyöpäsoluihin [47].

Vastaavasti eräässä kolorektaalisyöpätutkimuksessa tutkittiin mekanismeja, joilla LDN estää kasvaimen etenemistä. Tutkimuksessa hiiriä hoidettiin LDN:llä ja verrattiin niiden tuloksia kontrolliryhmään. LDN-hoito lisäsi makrofagimerkkiaineiden ja M1-makrofagien fenotyyppisten merkkiaineiden ilmentymistä, mikä viittaa tehostuneeseen immuunivasteeseen.

LDN lisäsi myös apoptoosiin liittyvien tekijöiden tasoja ja vähensi samalla anti-apoptoottisten tekijöiden tasoja, mikä johti kasvainsolujen apoptoosin lisääntymiseen ja kasvaimen koon pienenemiseen. Nämä havainnot viittaavat siihen, että LDN edistää M1:n kaltaisten makrofagien aktivoitumista ja indusoi kasvainsolujen apoptoosia erityisten signaalireittien kautta [48]. Nämä havainnot osoittavat, että LDN:llä on merkittäviä mahdollisuuksia eri syöpien hoidossa.

Pieni annos NaItreksonia Sjögrenin oireyhtymän hoidossa

Sjögrenin oireyhtymä on krooninen autoimmuunisairaus, jolle on ominaista kyynel- ja sylkirauhasten tulehdus, joka johtaa silmien ja suun kuivumiseen. Potilaat kärsivät usein merkittävästä väsymyksestä ja tuki- ja liikuntaelinten kivuista, joita on vaikea hallita nykyisillä hoidoilla.

Viimeaikaiset tapauskertomukset viittaavat siihen, että matala-annoksinen naItreksoni (LDN) voi olla lupaava uusi hoitomuoto tähän tilaan. Zashinin (2019) tapausselostuksessa 47-vuotiaalla naisella, jolla oli pitkään jatkuneita kuivien silmien, kuivan suun, nivelkipujen ja väsymyksen oireita, diagnosoitiin Sjögrenin oireyhtymä kohonneiden tulehdusmerkkien ja positiivisen reumatekijän perusteella. Hän ei vastannut tavanomaisiin hoitoihin.

LDN:n määräämisen jälkeen potilaan oireet paranivat merkittävästi. Kuivuus, nivelkipu ja väsymys vähenivät merkittävästi, mikä paransi huomattavasti hänen yleistä elämänlaatuaan. Tämä tapaus korostaa LDN:n mahdollisia hyötyjä Sjögrenin oireyhtymän hoidossa erityisesti potilailla, jotka eivät reagoi tavanomaisiin hoitoihin [49]. Toisessa raportissa Zashin (2020) kuvasi kaksi muuta tapausta Sjögrenin oireyhtymää sairastavista potilaista, jotka vastasivat hyvin LDN-hoitoon.

Ensimmäinen tapaus koski 24-vuotiasta naista, jolla oli todettu SS, silmien kuivuminen, suun kuivuminen, nivelkipu, väsymys ja päänsärky. Kaikki oireet paranivat merkittävästi LDN:n aloittamisen jälkeen. Toinen tapaus koski 66-vuotiasta naista, jolla oli dokumentoitu SS ja jolla oli oireita. Myös hän reagoi positiivisesti LDN-hoitoon, ja niveloireet paranivat huomattavasti [50]. Yhdessä nämä tapauskertomukset viittaavat siihen, että LDN voi olla tehokas hoito Sjögrenin oireyhtymässä, erityisesti väsymyksen ja tuki- ja liikuntaelinten kipujen lievittämisessä.

Pieni annos NaItreksonia jäykän kehon oireyhtymän hoidossa

Stiff person syndrome (SPS) on harvinainen neurologinen sairaus, jolle on ominaista voimakas lihasjäykkyys ja kivuliaat kouristukset, jotka usein laukeavat ärsykkeistä, kuten melusta tai kosketuksesta. Tämän häiriön taustalla uskotaan olevan autoimmuunikomponentti.

Tapaustutkimus (Zappaterra ym., 2020), johon osallistui 59-vuotias SPS-tautia sairastava nainen, osoitti oireiden parantuneen merkittävästi kuuden viikon LDN-hoidon jälkeen. Potilaan kipu, ahdistus, masennus, agorafobia ja lihasjännitys vähenivät. Tämä paraneminen jatkui 12 kuukautta, mikä paransi merkittävästi potilaan elämänlaatua. Tämä tapaus viittaa siihen, että LDN voi olla arvokas hoitovaihtoehto SPS:n hoidossa, ja se edellyttää lisätutkimuksia sen pitkän aikavälin hyötyjen ja mekanismien selvittämiseksi [51].

Matala-annoksinen NaItreksoni traumaan liittyvien dissosiatiivisten häiriöiden hoidossa

Matalan annoksen naItreksonia (LDN) on tutkittu sen mahdollisuuksista hoitaa dissosiatiivisia oireita traumaan liittyvissä häiriöissä. Kliinisessä tutkimuksessa (Pape & Wöller, 2015), johon osallistui 15 potilasta, LDN:llä 2-6 mg/vrk annoksin hoidetut potilaat raportoivat välittömistä ja pysyvistä positiivisista vaikutuksista.

Hoito johti selkeämpään havaintokykyyn, todellisuuden parempaan arviointiin, kehon ja tunteiden hahmottamisen paranemiseen ja itsesäätelyn parantumiseen. Nämä hyödyt saavutettiin hyvin vähäisin sivuvaikutuksin, mikä tekee LDN:stä lupaavan hoitomuodon traumaperäisen stressihäiriön (PTSD) ja dissosiatiivisten häiriöiden hoitoon. Tulokset viittaavat siihen, että LDN voi parantaa mielenterveyttä ja hyvinvointia vähentämällä dissosiaatiota [52].

Matala-annoksinen NaItreksoni autistisille lapsille

Bouvard ja muut (1995) arvioivat pienten naItreksoniannosten (NTX) vaikutusta autistisiin lapsiin yhden kuukauden hoitojakson ajan. Tässä kaksoissokkotutkimuksessa autistiset lapset saivat joko naItreksonia pienenä annoksena 0,5 mg/kg päivässä tai lumelääkettä.

Tutkimuksessa arvioitiin sekä kliinisiä tuloksia että biokemiallisia merkkiaineita, kuten beeta-endorfiinin, adrenokortikotrooppisen hormonin (ACTH), noradrenaliinin, arginiini-vasopressiinin ja serotoniinin tasoja. Tulokset osoittivat kohtalaista kliinistä paranemista sekä matala-annoksisen naittreksonin että lumelääkkeen ryhmissä, ja matala-annoksisen naittreksonin ryhmässä havaittiin hieman parempia kokonaistuloksia.

Huomionarvoista on, että naItreksonihoitoon parhaiten reagoivilla lapsilla plasman kohonneet kemialliset parametrit normalisoituivat merkittävästi, erityisesti beeta-endorfiinin ja serotoniinin C-päätteisten pitoisuuksien osalta. Nämä tulokset viittaavat siihen, että matala-annoksinen naItreksoni hyödyttää autististen lasten alaryhmää, erityisesti niitä, joilla on erityisiä pro-opiomelanokortiini-järjestelmään liittyviä plasman poikkeavuuksia [53].

Pieni annos NaItreksonia ja endorfiinitasot: mahdollinen mekanismi.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että naItreksoni vaikuttaa pieninä annoksina merkittävästi elimistön β-endorfiinitasoihin. β-endorfiini on elimistömme tuottama luonnollinen kipulääke, jolla on merkitystä kivun, immuunivasteen ja yleisen hyvinvoinnin säätelyssä.

Useat tutkimukset viittaavat siihen, että LDN vaikuttaa stimuloimalla opioidireseptoreita vapauttamaan β-endorfiinia, kemikaalia, joka auttaa tasapainottamaan tulehdusta ja on vuorovaikutuksessa opioidikasvutekijän (OGF) ja sen reseptorin (OGFr) kanssa. Kumarin ja muiden (2023) tuoreessa tutkimuksessa osoitettiin, että LDN:llä on suojaava tai regeneratiivinen vaikutus aivoihin hypoksia-iskemian jälkeen lisäämällä β-endorfiini- ja OGF-tasoja [54].

Hiiriä, joilla oli diabetes ja joilla ei ollut diabetesta, hoidettiin LDN:llä hypoksia-iskemian induktion jälkeen. LDN annettiin tiettynä ajankohtana ja sitä verrattiin kontrollihoitoon (suolaliuos fosfaattipuskurilla). Tulokset osoittivat, että LDN nosti veren β-endorfiini- ja OGF-pitoisuuksia ja auttoi diabeetikkohiiriä toipumaan paremmin verrattuna hiiriin, joita hoidettiin kontrolliliuoksella. Tämä viittaa siihen, että LDN:llä on suojaava tai regeneratiivinen vaikutus aivoihin hypoksia-iskemian jälkeen.

Toisessa tutkimuksessa tutkijat havaitsivat 47%-opiaattiriippuvaisen potilaan β-endorfiinipitoisuuksissa poikkeavia malleja, joista joillakin oli erittäin korkeita pitoisuuksia [55]. LDN johtaa veren β-endorfiinipitoisuuksien nousuun, mikä voi olla yksi tapa, jolla se auttaa kroonisen kivun ja autoimmuunisairauksien kaltaisissa sairauksissa tehostamalla kehon luonnollisia kipua lievittäviä ja tulehdusta ehkäiseviä mekanismeja.

Lisäksi bulimia nervosan vuoksi sairaalahoitoon joutuneilla nuorilla tehdyssä tutkimuksessa osoitettiin, että ylensyönnin tarve väheni opioidireseptoriantagonistin naItreksonin antamisen jälkeen [56]. Huomionarvoista on, että plasman β-endorfiinipitoisuudet nousivat lähtötilanteessa naItreksonihoidon aikana. Tämä viittaa siihen, että naItreksoni stimuloi β-endorfiinin vapautumista, mikä voi auttaa vähentämään pakonomaista ylensyöntihalua.

Päätelmät

Pieniannoksisella naItreksonilla (LDN) on merkittäviä terapeuttisia hyötyjä useissa eri tiloissa. Esimerkiksi fibromyalgiaa, kroonista kipua ja autoimmuunisairauksia sairastavat henkilöt ovat kokeneet oireiden lievittyvän ja elämänlaadun paranevan merkittävästi matala-annoksisen naItreksonin avulla.

Lisäksi LDN on osoittautunut tehokkaaksi ihosairauksien, kuten psoriasiksen, ekseeman ja jäkälän planuksen hoidossa sen tulehdusta ehkäisevien ominaisuuksien ansiosta. Riippuvuuksien hoidossa LDN:ää on käytetty tehokkaasti opioidien vieroitusoireiden lievittämiseen ja pitkäaikaisen toipumisen edistämiseen, ja se auttaa jopa vähentämään alkoholin ja nikotiinin himoa ja vieroitusoireita.

Se on lupaava myös mielenterveydenhuollossa, erityisesti masennusoireiden vähentämisessä hoitoresistentissä masennuksessa. Lisäksi LDN:n on osoitettu parantavan tuloksia multippeliskleroosipotilailla, kroonista väsymysoireyhtymää sairastavilla potilailla ja jopa polttavan suun oireyhtymää sairastavilla potilailla, joilla muut hoidot usein epäonnistuvat.

Lisäksi alustavat eläinkokeet viittaavat siihen, että LDN:llä voi olla merkitystä syöpätaudeissa estämällä kasvaimen kasvua ja tehostamalla perinteisten syöpähoitojen tehoa. Kaiken kaikkiaan LDN on edullinen, hyvin siedetty ja monipuolinen hoitovaihtoehto, joka voi mullistaa monimutkaisten kroonisten sairauksien hoidon kaikilla erikoisaloilla.

Vastuuvapauslauseke

Tämä artikkeli on kirjoitettu valistamaan ja lisäämään tietoisuutta käsiteltävästä aineesta. On tärkeää huomata, että käsiteltävä aine on aine eikä tietty tuote. Tekstin sisältämät tiedot perustuvat saatavilla oleviin tieteellisiin tutkimuksiin, eikä niitä ole tarkoitettu lääketieteelliseksi neuvoksi tai itsehoidon edistämiseksi. Lukijaa kehotetaan kääntymään pätevän terveydenhuollon ammattilaisen puoleen kaikissa terveys- ja hoitopäätöksissä.

Linkit

1. Younger J, Noor N, McCue R, Mackey S. Matala-annoksinen naItreksoni fibromyalgian hoidossa: tulokset pienestä, satunnaistetusta, kaksoissokkoutetusta, lumekontrolloidusta, vastapainotetusta, ristiintaulukoidusta tutkimuksesta, jossa arvioitiin päivittäistä kiputasoa. Arthritis Rheum. 2013 Feb;65(2):529-38. doi: 10.1002/art.37734. PMID: 23359310. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/23359310/
2. Bruun-Plesner K, Blichfeldt-Eckhardt MR, Vaegter HB, Lauridsen JT, Amris K, Toft P. Low-Dose naItrexone for the Treatment of Fibromyalgia: Investigation of Dose-Response Relationships. Pain Med. 2020 Oct 1;21(10):2253-2261. doi: 10.1093/pm/pnaa001. PMID: 32068870. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/32068870/
3. Paula TMH, Castro MS, Medeiros LF, Paludo RH, Couto FF, Costa TRD, Fortes JP, Salbego MO, Behnck GS, Moura TAM, Tarouco ML, Caumo W, Souza A. Pieniannoksisen naItreksonin ja transkraniaalisen suoravirtastimulaation yhdistäminen fibromyalgian hoidossa: satunnaistettu, kaksoissokkoutettu rinnakkainen kliininen tutkimus. Braz J Anesthesiol. 2023 Jul-Aug;73(4):409-417. doi: 10.1016/j.bjane.2022.08.003. epub 2022 Aug 18. PMID: 35988815; PMCID: PMC10362456. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/35988815/
4. Younger J, Mackey S. Fibromyalgian oireet vähenevät matala-annoksisen naItreksonin vaikutuksesta: pilottitutkimus. Pain Med. 2009 May-Jun;10(4):663-72. doi: 10.1111/j.1526-4637.2009.00613.x. Epub 2009 Apr 22. PMID: 19453963; PMCID: PMC2891387. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/19453963/
5. Raknes G, Småbrekke L. Pieniannoksinen naItrekson: vaikutukset lääkitykseen nivelreumassa ja seropositiivisessa niveltulehduksessa. Valtakunnallinen rekisteripohjainen kontrolloitu kvasikokeellinen ennen-jälkeen-tutkimus. PLoS One. 2019 Feb 14;14(2):e0212460. doi: 10.1371/journal.pone.0212460. erratum in: PLoS One. 2019 Oct 1;14(10):e0223545. PMID: 30763385; PMCID: PMC6375629. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/30763385/
6. Khan S, Ghafoor R, Kaleem S. Pieniannoksisen naitreteksonin teho psoriaasissa. J Coll Physicians Surg Pak. 2020 Jun;30(6):579-583. doi: 10.29271/jcpsp.2020.06.579. PMID: 32703340. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/32703340/
7. Weinstock LB, Cottel J, Aldridge L, Egeberg A. Psoriaasin matala-annoksinen naItreksonihoito. Int J Pharm Compd. 2020 Mar-Apr;24(2):94-96. PMID: 32196470. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/32196470/
8. Muller G, Grieshaber R, Talley JF, Riepl M, Fellows D. Yhdistetty matala-annoksinen naItreksoni psoriaasin hoitoon: tapausraportti. Int J Pharm Compd. 2018 Jul-Aug;22(4):270-278. PMID: 30021181. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/30021181/
9. Beltran Monasterio EP. Pieni annos naItreksonia: vaihtoehtoinen hoito erytrodermiselle psoriaasille. Cureus. 2019 Jan 23;11(1):e3943. doi: 10.7759/cureus.3943. PMID: 30937241; PMCID: PMC6433456. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/30937241/
10. Bridgman, A. C., & Kirchhof, M. G. (2018). Psoriasis vulgariksen hoito matala-annoksisella naItreksonilla. JAAD-tapausselostukset, 4(8), 827-829. https://doi.org/10.1016/j.jdcr.2018.06.001 https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC6143714/
11. Timoney L, Bunker CB. Prurigo excoriée hoidettuna matala-annoksisella naItreksonilla. BMJ Case Rep. 2021 Nov 19;14(11):e243773. doi: 10.1136/bcr-2021-243773. PMID: 34799388; PMCID: PMC8606756. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/34799388/
12. Ibrahim O, Hogan SR, Vij A, Fernandez AP. Matalan annoksen naItreksonihoito Familiaalisen hyvänlaatuisen pemfiguksen (Hailey-Haileyn tauti) hoidossa. JAMA Dermatol. 2017 Oct 1;153(10):1015-1017. doi: 10.1001/jamadermatol.2017.2445. PMID: 28768314; PMCID: PMC5817587. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/28768314/
13. Albers LN, Arbiser JL, Feldman RJ. Hailey-Haileyn taudin hoito matala-annoksisella naItreksonilla. JAMA Dermatol. 2017 Oct 1;153(10):1018-1020. doi: 10.1001/jamadermatol.2017.2446. erratum in: JAMA Dermatol. 2017 Oct 1;153(10):1072. PMID: 28768313; PMCID: PMC5817589. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/28768313/
14. Strazzulla LC, Avila L, Lo Sicco K, Shapiro J. Uusi hoito, jossa käytetään matala-annoksista naItreksonia Lichen Planopilariksen hoitoon. J Drugs Dermatol. 2017 Nov 1;16(11):1140-1142. PMID: 29141063. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/29141063/
15. Costa, T., Rebelo, C., Marques Pinto, G., & Duarte, B. (2023). NaItreksonin ja isotretinoiinin yhdistelmä Darierin taudin hoidossa. Cureus, 15(1), e33321. https://doi.org/10.7759/cureus.33321 https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC9894633/
16. LaMonica, L. C., Lang-Houser, M., Bresler, S. C., & Mervak, J. E. (2023). Matala-annoksinen naItreksoni epidermolysis bullosa pruriginosa-assosioituneen tulenkestävän kutinan hoitona. JAAD-tapausselostukset, 38, 82-85. https://doi.org/10.1016/j.jdcr.2023.06.012 https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC10339115/
17. Weinstock, L. B., Myers, T. L., & Shetty, A. (2017). Pieniannoksinen naItreksoni sarkoidoosin hoidossa. Sarkoidoosi, vaskuliitti ja diffuusi keuhkosairaus : WASOG:n virallinen lehti., 34(2), 184-187. https://doi.org/10.36141/svdld.v34i2.5303 https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC7170144/
18. Frech, T., Novak, K., Revelo, M. P., Murtaugh, M., Markewitz, B., Hatton, N., Scholand, M. B., Frech, E., Markewitz, D., & Sawitzke, A. D. (2011). Pieniannoksinen naItreksoni systeemisen skleroosin kutinan hoitoon. Kansainvälinen reumatologian lehti, 2011, 804296. https://doi.org/10.1155/2011/804296 https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3171757/
19. Lie MRKL, van der Giessen J, Fuhler GM, de Lima A, Peppelenbosch MP, van der Ent C, van der Woude CJ. Matala-annoksinen naItreksoni remissioiden indusoimiseksi tulehduksellista suolistosairautta sairastavilla potilailla. J Transl Med. 2018 Mar 9;16(1):55. doi: 10.1186/s12967-018-1427-5. PMID: 29523156; PMCID: PMC5845217. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/29523156/
20. Kariv R, Tiomny E, Grenshpon R, Dekel R, Waisman G, Ringel Y, Halpern Z. Pieniannoksinen naItreksoni ärtyvän suolen oireyhtymän hoidossa: pilottitutkimus. Dig Dis Sci. 2006 Dec;51(12):2128-33. doi: 10.1007/s10620-006-9289-8. Epub 2006 Nov 1. PMID: 17080248. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/17080248/
21. Raknes G, Simonsen P, Småbrekke L. Pieniannoksisen naItreksonin vaikutus lääkitykseen tulehduksellisessa suolistosairaudessa: kvasikokeellinen ennen ja jälkeen lääkemääräyksen tietokantatutkimus. J Crohns Colitis. 2018 May 25;12(6):677-686. doi: 10.1093/ecco-jcc/jjy008. Erratum in: J Crohns Colitis. 2019 Dec 10;13(12):1588-1589. PMID: 29385430; PMCID: PMC5972567. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/29385430/
22. Smith JP, Field D, Bingaman SI, Evans R, Mauger DT. Pieniannoksisen naItreksonihoidon turvallisuus ja siedettävyys keskivaikeaa tai vaikeaa Crohnin tautia sairastavilla lapsilla: pilottitutkimus. J Clin Gastroenterol. 2013 Apr;47(4):339-45. doi: 10.1097/MCG.0b013e3182702f2b. PMID: 23188075; PMCID: PMC3586944. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/23188075/
23. Smith JP, Stock H, Bingaman S, Mauger D, Rogosnitzky M, Zagon IS. Pieniannoksinen naItreksonihoito parantaa aktiivista Crohnin tautia. Am J Gastroenterol. 2007 Apr;102(4):820-8. doi: 10.1111/j.1572-0241.2007.01045.x. Epub 2007 Jan 11. PMID: 17222320. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/17222320/
24. Mannelli P, Peindl K, Wu LT, Patkar AA, Gorelick DA. Hyvin pienen annoksen naItreksoni-klonidiini -yhdistelmä opioidivieroituksen hoidossa. Am J Drug Alcohol Abuse. 2012 May;38(3):200-5. doi: 10.3109/00952990.2011.644003. epub 2012 Jan 10. PMID: 22233189; PMCID: PMC3578306. PMC3578306. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/22233189/
25. Mannelli P, Gottheil E, Buonanno A, De Risio S. Erittäin pienen annoksen naitreteksonin käyttö opiaattien vieroituksessa. J Addict Dis. 2003;22(2):63-70. doi: 10.1300/J069v22n02_05. PMID: 12703669. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/12703669/
26. Mannelli P, Peindl K, Patkar AA, Wu LT, Tharwani HM, Gorelick DA. Ongelmallinen juominen ja matala-annoksinen naItreksoni-avusteinen opioidien vieroitus. J Stud Alcohol Drugs. 2011 May;72(3):507-13. doi: 10.15288/jsad.2011.72.507. PMID: 21513688; PMCID: PMC3084365. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/21513688/
27. Mannelli P, Patkar AA, Peindl K, Gottheil E, Wu LT, Gorelick DA. Varhaiset tulokset opioidien vieroitushoidon tehostamisen jälkeen matala-annoksisella naItreksonilla. Am J Addict. 2009 Mar-Apr;18(2):109-16. doi: 10.1080/10550490902772785. PMID: 19283561; PMCID: PMC3190236. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/19283561/
28. Mannelli P, Patkar AA, Peindl K, Murray HW, Wu LT, Hubbard R. Pieniannoksisen naItreksonin tehokkuus opioidiriippuvuuden vieroitushoidossa. J Clin Psychopharmacol. 2007 Oct;27(5):468-74. doi: 10.1097/jcp.0b013e31814e5e9d. PMID: 17873678. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/17873678/
29. Ray LA, Courtney KE, Ghahremani DG, Miotto K, Brody A, London ED. Varenikliini, matala-annoksinen naItreksoni ja niiden yhdistelmä raskaasti tupakoiville tupakoitsijoille: laboratoriotulokset ihmisillä. Psychopharmacology (Berl). 2014 Oct;231(19):3843-53. doi: 10.1007/s00213-014-3519-0. Epub 2014 Apr 15. PMID: 24733235; PMCID: PMC4161630. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/24733235/
30. Roche DJ, Bujarski S, Hartwell E, Green R, Ray LA. Yhdistetty varenikliini- ja naItreksonihoito vähentää tupakoinnin topografian intensiteettiä runsaasti juovilla tupakoitsijoilla. Pharmacol Biochem Behav. 2015 Jul;134:92-8. doi: 10.1016/j.pbb.2015.04.013. epub 2015 Apr 28. PMID: 25933795; PMCID: PMC4457679. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/25933795/
31. Sushchyk S, Xi ZX, Wang JB. Levo-tetrahydropalmatiinin ja matala-annoksisen naItreksonin yhdistelmä: lupaava hoito kokaiinin uusiutumisen ehkäisemiseksi. J Pharmacol Exp Ther. 2016 May;357(2):248-57. doi: 10.1124/jpet.115.229542. epub 2016 Feb 22. PMID: 26903543; PMCID: PMC4851325. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/26903543/
32. Cree BA, Kornyeyeva E, Goodin DS. Pieniannoksisen naItreksonin ja elämänlaadun pilottitutkimus multippeliskleroosissa. Ann Neurol. 2010 Aug;68(2):145-50. doi: 10.1002/ana.22006. PMID: 20695007. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/20695007/
33. McLaughlin PJ, Odom LB, Arnett PA, Orehek S, Thomas GA, Zagon IS. Pieni annos naItreksonia vähensi ahdistusta henkilöillä, joilla oli multippeliskleroosi COVID-19-pandemian aikana. Int Immunopharmacol. 2022 Dec;113(Pt B):109438. doi: 10.1016/j.intimp.2022.109438. epub 2022 Nov 9. PMID: 36379151; PMCID: PMC9643313. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/36379151/
34. Mischoulon D, Hylek L, Yeung AS, Clain AJ, Baer L, Cusin C, Ionescu DF, Alpert JE, Soskin DP, Fava M. Satunnaistettu, todisteellinen tutkimus pienen annoksen naItreksonin käytöstä masennuslääkkeitä käyttävillä potilailla, joilla on masennuslääkkeitä käyttävän suuren masennushäiriön läpimurto-oireita. J Affect Disord. 2017 Jan 15;208:6-14. doi: 10.1016/j.jad.2016.08.029. epub 2016 Oct 1. Erratum in: J Affect Disord. 2017 Oct 27;227:198. PMID: 27736689. 2017 Oct 27;227:198. PMID: 27736689. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/27736689/
35. Gironi M, Martinelli-Boneschi F, Sacerdote P, Solaro C, Zaffaroni M, Cavarretta R, Moiola L, Bucello S, Radaelli M, Pilato V, Rodegher M, Cursi M, Franchi S, Martinelli V, Nemni R, Comi G, Martino G. Pieniannoksisen naItreksonin pilottitutkimus primaarisesti etenevässä multippeliskleroosissa. Mult Scler. 2008 Sep;14(8):1076-83. doi: 10.1177/1352458508095828. PMID: 18728058. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/18728058/
36. Codino, H., & Hardin, A. (2021). Pieni annos naItreksonia yhdessä Wahlsin protokollan kanssa kroonisten migreenien esiintymistiheyden vähentämiseksi potilaalla, jolla on multippeliskleroosi: tapaustutkimus. Integratiivinen lääketiede (Encinitas, Kalifornia)., 20(3), 30-34. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC8325503/
37. Bolton MJ, Chapman BP, Van Marwijk H. Pieni annos naItreksonia kroonisen väsymysoireyhtymän hoitona. BMJ Case Rep. 2020 Jan 6;13(1):e232502. doi: 10.1136/bcr-2019-232502. PMID: 31911410; PMCID: PMC6954765. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/31911410/
38. Tamariz L, Bast E, Klimas N, Palacio A. Matala-annoksinen naItreksoni parantaa COVID-19-tilan jälkeisiä oireita. Clin Ther. 2024 Mar;46(3):e101-e106. doi: 10.1016/j.clinthera.2023.12.009. epub 2024 Jan 23. PMID: 38267326. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/38267326/
39. Isman, A., Nyquist, A., Strecker, B., Harinath, G., Lee, V., Zhang, X., & Zalzala, S. (2024). Pieniannoksinen naItreksoni ja NAD+ sellaisten potilaiden hoidossa, joilla on jatkuvia väsymysoireita COVID-19:n jälkeen. Aivot, käyttäytyminen ja immuniteetti - terveys, 36, 100733. https://doi.org/10.1016/j.bbih.2024.100733
40. Dieckmann G, Ozmen MC, Cox SM, Engert RC, Hamrah P. Matala-annoksinen naItreksoni on tehokas ja hyvin siedetty oireiden modulointiin potilailla, joilla on neuropaattinen sarveiskalvokipu. Ocul Surf. 2021 Apr;20:33-38. doi: 10.1016/j.jtos.2020.12.003. epub 2021 Jan 12. PMID: 33450415; PMCID: PMC9009761. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/33450415/
41. Sturn KM, Collin M. Pieniannoksinen naItreksoni: uusi hoitovaihtoehto kompleksisen alueellisen kipuoireyhtymän tyypin I potilaille. Int J Pharm Compd. 2016 May-Jun;20(3):197-201. PMID:28333660. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/28333660/
42. Srinivasan A, Dutta P, Bansal D, Chakrabarti A, Bhansali AK, Hota D. Pieniannoksisen naItreksonin teho ja turvallisuus kivuliaan diabeettisen neuropatian hoidossa: satunnaistettu, kaksoissokkoutettu, aktiivikontrolloidun, ristiintaulukoinnin kliininen tutkimus. J Diabetes. 2021 Oct;13(10):770-778. doi: 10.1111/1753-0407.13202. epub 2021 Jun 1. PMID: 34014028. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/34014028/
43. Hota D, Srinivasan A, Dutta P, Bhansali A, Chakrabarti A. Off-Label, matala-annoksinen naItreksoni refraktorisen kivuliaan diabeettisen neuropatian hoitoon. Pain Med. 2016 Apr;17(4):790-1. doi: 10.1093/pm/pnv009. Epub 2015 Dec 7. PMID: 26814245. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/26814245/
44. Chopra P, Cooper MS. Monimutkaisen alueellisen kipuoireyhtymän (CRPS) hoito matala-annoksisella naItreksonilla (LDN). J Neuroimmune Pharmacol. 2013 Jun;8(3):470-6. doi: 10.1007/s11481-013-9451-y. Epub 2013 Apr 2. PMID: 23546884; PMCID: PMC3661907. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/23546884/
45. Sangalli L, Miller CS. Pieni annos naItreksonia polttavan suun oireyhtymän hoitoon. Oral Surg Oral Med Oral Pathol Oral Radiol. 2023 Apr;135(4):e83-e88. doi: 10.1016/j.oooo.2022.04.048. epub 2022 Apr 30. PMID: 35851249. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/35851249/
46. Neuman DL, Chadwick AL. Pieniannoksisen naItreksonin käyttö polttavan suun oireyhtymän hoitoon: tapausselostus. A Pract. 2021 May 17;15(5):e01475. doi: 10.1213/XAA.0000000000001475. PMID: 33999864; PMCID: PMC8311810. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/33999864/
47. Donahue RN, McLaughlin PJ, Zagon IS. Pieni annos naItreksonia hillitsee munasarjasyövän kehittymistä, ja sen esto on tehostunut yhdessä sisplatiinin kanssa. Exp Biol Med (Maywood). 2011 Jul;236(7):883-95. doi: 10.1258/ebm.2011.011096. epub 2011 Jun 17. PMID: 21685240. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/21685240/
48. Ma M, Wang X, Liu N, Shan F, Feng Y. Pieni annos naItreksonia estää kolorektaalisyövän etenemistä ja edistää apoptoosia lisäämällä M1-tyypin makrofageja ja aktivoimalla Bax/Bcl-2/kaspase-3/PARP-reittiä. Int Immunopharmacol. 2020 Jun;83:106388. doi: 10.1016/j.intimp.2020.106388. epub 2020 Mar 11. PMID: 32171145. PMID: 32171145. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/32171145/
49. Zashin S. Sjögrenin oireyhtymä: matala-annoksisen naItreksonihoidon kliiniset hyödyt. Cureus. 2019 Mar 11;11(3):e4225. doi: 10.7759/cureus.4225. PMID: 31123647; PMCID: PMC6510571. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/31123647/
50. Zashin S. Sjögrenin oireyhtymä ja matala-annoksisen naItreksonihoidon kliiniset hyödyt: lisää tapausraportteja. Cureus. 2020 Jul 1;12(7):e8948. doi: 10.7759/cureus.8948. PMID: 32765993; PMCID: PMC7398709. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/32765993/
51. Zappaterra M, Shouse E, Levine RL. Pieni annos naItreksonia vähentää Stiff-Person-syndrooman oireita. Med Hypotheses. 2020 Apr;137:109546. doi: 10.1016/j.mehy.2019.109546. epub 2020 Jan 2. PMID: 31954293. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/31954293/
52. Pape W, Wöller W. Niedrig dosiertes naItrekson in der Behandlung dissoziativer Symptome [Pieni annos naItreksonia dissosiatiivisten oireiden hoidossa]. Nervenarzt. 2015 Mar;86(3):346-51. German. doi: 10.1007/s00115-014-4015-9. PMID: 25421416. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/25421416/
53. Bouvard MP, Leboyer M, Launay JM, Recasens C, Plumet MH, Waller-Perotte D, Tabuteau F, Bondoux D, Dugas M, Lensing P, et al. Matalan annoksen naItreksonin vaikutukset plasman kemiallisiin ominaisuuksiin ja kliinisiin oireisiin autismikirjon hoidossa: kaksoissokkoutettu, lumekontrolloitu tutkimus. Psychiatry Res. 1995 Oct 16;58(3):191-201. doi: 10.1016/0165-1781(95)02601-r. PMID: 8570775. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/8570775/
54. Kumari R, Kareem ZY, McLaughlin PJ. Akuutti matala annos naItreksonia lisää β-endorfiinia ja edistää neuronaalista toipumista hypoksia-iskeemisen aivohalvauksen jälkeen tyypin 2 diabeettisilla hiirillä. Neurochem Res. 2023 Sep;48(9):2835-2846. doi: 10.1007/s11064-023-03938-4. Epub 2023 May 11. PMID: 37166576.
55. Kosten, T.R., Kreek, M.J., Ragunath, J. ja Kleber, H.D., 1986. beeta-endorfiinin alustava tutkimus entisten päihderiippuvaisten kroonisen naItreksonihoidon aikana. Biotieteet, 39(1), s. 55-59. https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/0024320586904376
56. Chatoor, I., Herman, B.H. ja Hartzler, J., 1994. Opiaattiantagonistin, naItreksonin, vaikutukset ruokahaluttomuuteen ja plasman β-endorfiinipitoisuuksiin. Journal of the American Academy of Child & Adolescent Psychiatry -lehden julkaisu., 33(5), s. 748-752. https://www.wellesu.com/10.1097/00004583-199406000-00016